Victoria Hislop
Paluu

Kuka luki? Äiti

Brittiläiseltä Victoria Hislopilta on suomennettu tähän mennessä kolme kirjaa. Ensimmäinen kirja, Saari, kertomus Spinalongan  leprasaarelta on käännetty lukuisille kielille ja siitä tehty tv-sarja on nähty myös Suomessa. Paikoin tv-sarja oli jopa pitkästyttävä, eikä yltänyt kirjan tasolle.

Toinen kirja Elämänlanka kertoo tapahtumasta, missä 1917 Thessalonikin suurpalon yhteydessä pieni tyttö joutuu eksyksiin äidistään loppuelämäkseen. Kolmas kirja, eli tässä esiteltävä Paluu on mielestäni paras tästä kolmikosta.

Lontoolainen Sonia matkustaa Granadaan ja kuulee vanhalta ravintolanpitäjältä uskomattoman tarinan Ramirezin perheestä, josta ei ole aikaisemmin tiennyt mitään. Tarina on Sonian espanjalaisen äidin tarina, johon myös vanha mies liittyy läheisesti. 

Tietoni Espanjan sisällissodasta ovat olleet vähäisiä, mutta kirja avaa ikkunan tuohon kolme vuotta kestäneeseen kenraali Francon voittamaan sotaan. Ramirezin perheen kokemukset sisällissodassa ovat dramaattisia. Isä vangitaan,

kolme poikaa kuolee ja ensirakkauttaan ikuisesti etsivä Mercedes pakenee Lontooseen, eikä palaa enää Espanjaan. Sota on raakaa ja siviileilläkään ei ole turvapaikkaa missään. Italia ja Saksa tukevat Francon joukkoja, tasavaltalaisilla on tukijoita vähemmän. Francon diktatuurin jälkeen demokratia koitti Espanjassa vasta 1975, enkä oikein usko sisällisodan haavojen umpeutuneen vieläkään. 

 

Sonian valinta palata äitinsä juurille Granadaan palauttaa lukijan kehyskertomukseen. Kirja ei ole viihteellinen, kuten ei muutkaan Hislopin kirjat. Jos uusia suomennoksia tulee, käsi nappaa kirjaston hyllystä luettavaa tämän kirjailijan kohdalta. Kaikki kolme kirjaa ovat olleet Etelä-euroopan historiaa valaisevia ja aiheiltaan kiinnostavia. Hislop kertoo elävästi takertumatta pieniin yksityiskohtiin. Kirjassa Paluu espanjalainen tanssi kulkee kirjan henkilöiden mukana loppuun saakka. Äidit rakastavat lapsiaan ja perheiden yhteenkuuluvaisuus on vankkaa.

Kehyskertomus naisen epäonnistuneesta avioliitosta ei herätä suurempaa kiinnostusta ja kirja voisikin hyvin alkaa sivulta 130 ja kehyskertomus voitaisiin kuitata muutamalla sivulla. Pelkäänpä, että kirjailijaa tuntematta lukija voi luovuttaa jo alkuvaiheessa.

Hislopin kirjoja voi lukea useampaan kertaan, kuten olen tehnyt. Elämänlanka sai uusia ulottuvaisuuksia lukiessani kirjan uudelleen. Onko kirjojen uudelleen lukeminen ajanhukkaa, mietin kun keskityin kirjaan uudelleen. Kirjoja on niin paljon ja kaikkea ei ehdi lukea ja lukemattomien kirjojen pino kasvaa pöydälläni, mutta lukemisesta en luovu.