Mikko Kamula

Ikimetsien sydänmailla

Kuka luki: tytär

Pitkän talven jälkeen löysin sattumalta kirjastosta Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla. Talven pimeinä iltoina tuli kyllä luettua, mutta mikään kirja ei jättänyt minulle tällaista oloa. Mikko Kamulan Metsän kansa-sarjan aloittava kirja sai minut täysin lumoihinsa. Mistä tunnistaa hyvän kirjan? Sitä ei malta laskea käsistään, ja kun on pakko lopettaa, jää odottamaan sitä hetkeä jolloin voi taas jatkaa kirjaa.

Ikimetsien sydänmailla sijoittuu 1400-luvun Savoon. Se kertoo Juko Rautaparran uudisraivaajaperheestä.

Pääpaino on perheen kolmessa lapsessa; metsästäjäksi halajavassa Heiskassa, uudisraivaajien arkeen kyllästyneessä Varpussa ja perheen pienimmässä Tenhossa, jolla on erityinen suhde Rautaparran tilan kodinhaltijaan.

Ikimetsien kansa on kiehtova sekoitus arkielämän kuvausta sekä suomalaista mytologiaa. Myös luonnonkuvaus on kaunista. Kirjassa arkiset työt ja maahiset, tietäjät ja haltijat sekoittuvat yhteen. Tarina ei suinkaan ole vain arjen kuvausta, vaan Rautaparran perheen elämä muuttuu heidän kohdattuaan lapinnoidan metsästysretkellä. Lappalaisnoidan viha johtaa tragediaan ja Juko vannoo kostoa. Samaan aikaan veronkantajilta piilottelu alkaa käydä hankalammaksi ja alueella alkaa liikkua muiden heimojen retkikuntia, joka johtaa jännitteisiin.

Metsän kansa-sarja on kaavailtu jopa kuusiosaiseksi, joten tarina jää kesken, ja henkilöhahmot vielä hieman pintapuolisiksi. Kirjassa on melko paljon eritasoisia juonikuvioita, ja se selkeästi pohjustaa tulevia kirjoja, mutta silti se on viihdyttävä romaani yksistäänkin luettuna. Kamulan teksti on hyvin miellyttävää ja tarinan rytmitys toimii. Silti se saa odottamaan seuraavaa osaa, jota ei onneksi tarvitse odottaa kauan, koska Iso Härkä on jo julkaistu.